Karukosken Leijonasydän laittaa kelat pyörimään

Kävin puolisoni kanssa katsomassa tuoreeltaan Dome Karukosken uuden Leijonasydän -elokuvan. Pätkä kertoo natsiskiniporukoissa pyörivästä Teposta, joka rakastuu Sariin, jolla puolestaan on aiemmasta suhteestaan tummaihoinen poika, Ramu. Tästä seuraa kaikenlaista elokuvan juonta edistävää toimintaa.

Suhtauduin filmiin aluksi ennakkoluuloisesti. Vaikka käsikirjoittaja Aleksi Bardy tunnetaan vasemmistolaisena, en ollut innoissani ajatuksesta, että tarina kerrotaan rasistien näkökulmasta. Fasistithan ovat yhteiskunnallinen vitsaus jotka aiheuttavat niin paljon pahaa, että heidän näkökulmansa ei ansaitse tulla esitetyksi.

Karukoski kuitenkin onnistui oletetussa tavoitteessaan, sillä ymmärsin elokuvan aikana olevani ennakkoluuloineni väärässä. Vaikka elokuvan henkilöt käyttäytyvät idioottimaisesti ja tuomittavasti, Karukoski perustelee heidän toimiaan ymmärrettävästi.

Kenties nyt, kun äärioikeistokeskustelun ensimmäinen vaihe on käyty, tarvitaan juuri tällaista filmiä joka valottaa fasistien maailmaa ihannoimatta, mutta ymmärtäen. Rasistista väkivaltaa ei koskaan pidä hyväksyä, mutta jos pystymme jäljittämään mistä se kumpuaa ja pääsemään sen alkulähteille, voimme myös löytää todellisia keinoja sen kitkemiseksi.

En pysty samaistumaan natsiskiniin, mutta pystyn samaistumaan nuoreen mieheen, joka on vahvasti pihalla elämästä ja yhteiskunnasta. Tuloerojen kasvaessa, keskinäisen kilpailun kovetessa ja pahoinvoinnin lisääntyessä moni lähiöiden jannu jää varsin tyhjän päälle.

Sohvanpohjan perspektiivistä maailma näyttää epäoikeudenmukaiselta paikalta, jossa vain vahvat pärjäävät ja jossa kaikki yrittävät kusettaa. "Järjestelmä" on monimutkainen ja hankalasti hahmotettava sekamelska, joten helppo ratkaisu löytyy erilaisten syyttämisestä, pelkäämisestä ja vihaamisesta.

Toisaalta monet nuoret kundit kaipaavat myytillisen vahvan isähahmon lisäksi myös veljeyttä ja omaa seurapiiriä, jossa kisailla, verrata itseä kaltaisiinsa, sekä antaa ja saada hyväksyntää. Jos porvarillisen yhteiskuntajärjestelmämme syrjäyttämisen ja yksinjättämisen ketjussa ei nuorukaiselle ole misään vaiheessa tarjolla mitään mielekkäitä malleja näiden tunteiden ja tarpeiden tyydyttämiseen, ovat uusnatsikerhot varsin looginen vaihtoehto nuorile vihaisille miehille.

Fasimia vastaan tulee taistella kaikilla tasoilla ja joillekin tämä tarkoittaa konkreettista taistelua fasisteja vastaan. Jyväskylän tapaus ja monet muut keissit ovat osoittaneet, että meille vasemmistolaisille  tämä taistelu on varsin usein puolustuskamppailua. Fasismi ei kuitenkaan yhteiskunnastamme poistu, vaikka joka ikistä kiljuskiniä lyötäisiin nyrkillä päähän. Tarvitaan ennaltaehkäiseviä toimia.

Tarvitaan riittävästi tiloja ja kerhoja, jossa nuoret miehet voivat kanavoida energiaansa hyödylliseen tai edes järkevään toimintaan. Tarvitaan esimerkiksi nuorisotaloilta löydettävissä olevia "miehen malleja," jotka opettavat että viha ja rasismi eivät ole ratkaisu yhteiskuntamme ongelmiin. Ennen kaikkea tarvitaan politiikkaa, joka rakentaa meille yhteiskunnan, jossa kenenkään ei tarvitse olla yksin tai kenenkään ei tarvitse kokea oloaan turhaksi.

P.S. Leijonasydämen suurin puute on se, että natsiporukka mitä leffassa kuvataan muistuttaa enemmän 90 -luvun joensuulaisjengejä kuin esimerkiksi Vastarintaliikkeen janareita. Nykyään äärioikeiston kuva on maassamme erilainen. Taustalla on enemmän ideologiaa, kirjoitettua teoriaa ja monimutkaisempia rakenteita jotka vaikuttavat ihan eduskunnassa asti. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa lukea tämä kirja.

Puhe Hyvinkään asunnottomien yössä 17.10.13.

Asunnottomien määrä on edelleen nousussa samalla kun asunnottomuuden kuva on muuttunut. Yhä useampi nuori joutuu asunnottomaksi ja työpaikka ei enää välttämättä takaa omaa asuntoa.

Kunnallisvaalien alla keskustelimme Asunnottomien yön yhteydessä järjestetyssä vaalipaneelissa näistä samoista teemoista. Silloin moni  ehdokas  tuntui vierittävän asunnottomuuden syyn juurikin pelkästään asunnottomien niskaan: "Kun ei yksinkertaisesti osata asua"

Tällainen yksinkertaistaminen ei ole pelkästään elitististä, vaan myös vaarallista. Jos me päättäjät emme pysty tunnustamaan ja tunnistamaan asuntopolitiikassa tehtyjä virheitä, emme pysty myöskään niitä korjaamaan.

Kunnallista vuokra-asuntotuotantoa on lisättävä voimakkaasti koko maassa ja erityisesti täällä metropolialueella. Myös tuettua asumista ja sosiaalista talonmiestoimintaa pitää olla tarjolla niille, jotka sellaista tarvitsevat. Tarvitsemme Suomeen nuorisotakuun hengessä  myös asuntotakuun joka takaa kaikille asunnon, sillä asumisen ja kodin pitää olla perusoikeus.

Täällä Hyvinkäällä tärkeä haaste on Hyvinkään Vuokra-asunnot osakeyhtiön tilanteen selkiyttäminen ja sitouttaminen kaupunginvaltuuston asettamiin tavoitteisin. Hyvahan on velvoitettu rakentamaan yksi uusi vuokra-asuntoyhtiö kerran kahdessa vuodessa, mutta hiljaista on viime vuosina ollut. Onneksi firma on nyt käynnistämässä uutta hanketta ja toivonkin, että jatkoa tälle seuraa.

Hyvää asuntopolitiikkaa ei tehdä, eikä asunnottomuusongelmaa ratkaista vastuuta pakoilemalla. Valitettavasti erityisesti meillä kehyskunnissa tuntuu olevan ilmoilla asennetta, jonka mukaan nämä ongelmat eivät meille kuullu, eikä meidän tarvitse olla osa niiden ratkaisua.

Me vasemmistossa olemme kuitenkin valmiita tekemään töitä asunnottomuuden poistamiseksi niin paikallisella, kansallisella kuin eurooppalaisellakin tasolla. Toivon hartaasti, että myös muut puolueet ovat tähän työhön valmiita.

Hyvinkään Vasemmisto peräänkuuluttaa koalitiota peruspalveluiden puolesta.

Tämän päivän (12.10.) Aamupostin mukaan Hyvinkäällä ainoastaan Keskusta ja Kristillisdemokraatit ovat valmiita 0,5% kunnallisveron korotukseen. Tämä tieto on kuitenkin virheellinen, sillä eilisen valtuustoseminaarin ryhmäpuheenvuorojen mukaan kaikki puolueet Kokoomusta lukuunottamatta olivat veronkorotuksiin valmiita. Näin myös meillä Vasemmistoliitossa.

Kuntaveron korottaminen ei ole kenestäkään kivaa, johtuen mm. sen tasaveromaisesta luonteesta. Meille Vasemmistossa leikkaukset peruspalveluihin ovat kuitenkin täysin hyväksymättömiä, joten ratkaisuja on etsittävä laaja-alaisesti tulopuolelta. On myös muistettava, että erilaiset poistot luovat kunnallisveroon lievää progressiivisuutta, joten absoluuttisesta tasaverosta ei ole kyse.

Aiommekin puolustaa peruspalveluita valtuustossa parhaan osaamisemme mukaan ja toivomme, että myös muut puolueet lähtevät mukaan koalitioon raakaa leikkauspolitiikkaa vastaan.  Aion lisätä blogiin tämän viikonlopun aikana tarkemman ja virallisen selonteon siitä, millä eväillä ryhmämme lähtee budjettityöhön. Siitä käy esille lehden juttua tarkemmin Vasemmiston tavoitteet ja suuntaviivat.

Ymmärrän sinänsä virheen Aamupostin uutisoinnista, sillä valtuustoseminaarissa lehden toimittajaa ei päästetty auditorioon kuulemaan ryhmäpuheenvuoroja, eikä muutakaan keskustelua. Ainoat haastattelut sai antaa pikaisesti puolueryhmittäin auditorion aulatilassa.  

Minulle ja ryhmälleni toimittajan laajempi läsnäolo olisi kyllä sopinut, mutta asiasta pidettyjen puheenvuorojen mukaan tämä olisi johtanut "liialliseen politikointiin", joten porttikieltoratkaisuun päädyttiin.

Itse en ymmärrä mitä väärää on siinä, että poliitikot tekevät työtään, eli politiikkaa, mutta se ei nyt suinkaan ole ainoa asia mitä tässä maailmassa en ymmärrä.

Aloitteeni ensi- ja turvakotitoiminnan käynnistämisestä Hyvinkäällä.

Jätin Hyvinkään kaupunginvaltuuston kokouksessa maanantaina 16.9. seuraavansisältöisen aloitteen. Kaupunginhallitus käsitteli aloitteen puolestaan 23.9. ja päätti pyytää siihen lausunnon Konserni- ja tukipalvelujaostolta, Perusturvalautakunnalta ja Poliisilta. Valtuustoalotteiden käsittelyn byrokratia on aika hidasta, joten vastauksen saamisessa saattaakin vierähtää reilusti yli vuosi.

"VALTUUSTOALOITE LÄHISUHDEVÄKIVALLASTA KÄRSIVIEN ENSI- JA TURVAKOTITOIMINNAN KÄYNNISTÄMISEKSI.

Euroopan neuvoston minimisuositusten mukaan Suomessa pitäisi olla viisisataa ensi- ja turvakotipaikkaa, mutta tällä hetkellä paikkoja on maassamme kuitenkin vain noin 120. Hyvinkäältä ensi- ja turvakoti puuttuu kokonaan ja tällä hetkellä palvelut ostetaan Lahdesta, Helsingstä ja Vantaalta.

Oman turvakodin puute ajaa erityisesti lähisuhdeväkivallasta kärsivät naiset kestämättömään asemaan kaupungissamme. Tarja Pitkäsen ja Kaisa Haverisen tänä vuonna Ammattikorkeakoulu Laureaan jättämän opinnäytetyön (Lähisuhdeväkivallan ilmeneminen ja tunnistaminen työntekijän näkökulmasta, 2013) yhteydessä teetetyn tutkimuskyselyn mukaan “Hyvinkäällä esiintyy lähisuhdeväkivaltaa ja se on luonteeltaan yleensä henkistä ja fyysistä. Uhri on useimmiten keski–ikäinen parisuhteessa elävä nainen.”

Sosiaalitoimen, terveydenhuollon, koti- ja laitospalveluiden, Laurean, HYMISE ry:n, seurakunnan, Poliisin ja Hyvinkään sairaalan päivystyksen edustajista koottu työryhmä järjesti viime vuoden joulukuussa lähisuhdeväkivallan torjumista käsittelevän foorumin. Foorumissa nousi esiin, että turvakodin puute johtaa siihen, ettei Hyvinkäältä löydy paikkaa minne lähisuhdeväkivallan uhri voi kriisitilanteessa mennä.

Erityisen heikossa asemassa ovat lapsettomat naiset, joille ei ole tarjolla juuri minkäänlaisia erityispalveluita. Foorumissa todettiin myös, että niiden kriisitilanteisiin joutuneiden naisten, jotka eivät pysty hakeutumaan tuttujen tai sukulaisten luokse väkivaltaa pakoon, on useimmiten pysyttävä kotona ja kärsittävä tilanteesta.

Se, että Helsingin, Lahden ja Vantaan turvakotipaikkojen ostopalveluiden käyttö on ollut vähäistä kielii siitä, että kriisitilanteissa kynnys näiden vaikeasti saavutettavien palveluiden piiriin hakeutumiseen on hyvinkääläisille korkea.
Amnesty International on määritellyt naisiin kohdistuvan väkivallan yhdeksi merkittävimmistä ihmisoikeusongelmista Suomessa, eikä tilanne Hyvinkäällä näytä olevan mitenkään keskimääräistä parempi. Samalla kun meidän on tehtävä työtä tämän ihmisoikeusongelman ratkaisemiseksi, on myös tarkasteltava miehiin kohdistuvaa lähisuhdeväkivaltaa ja pohtia minkälaisia toimenpiteitä sen torjuminen vaatii.

Siksi:

Me allekirjoitetut valtuutetut esitämme, että kaupunki selvittää tilojen osoittamista ja toiminnan käynnistämistä lähisuhdeväkivallasta kärsivien naisten ensi- ja turvakodille. Samalla kaupunki selvittää miehille suunnattujen ensi- ja turvakotipalveluiden nykytilaa ja tarvetta."

Hyvinkään Vuokra-asunnot Oy ei hoida tehtäviään.

Pidin puheenvuoron Hyvinkään kaupunginvaltuuston kokouksessa maanantaina 16.9. koskien Hyvinkään Vuokra-asunnot Oy:n tilaa. Tarkastuslautakunta joutui arvioinnissaan jälleen kerran huomauttamaan HyVaa siitä, että se ei toteuta sille asetettua tavoitetta uuden vuokrataloyhtiön rakennuttamisesta joka toinen vuosi. Tarkastuslautakunnan raportin mukaan HyValta on jäänyt myös muita sille asetettuja tavoitteita toteuttamatta ja firmaa tuntuu vaivaavankin outo flegmaattisuus.

Tässä puheenvuoroni valtuuston kokouksesta:

"Arvoisa puheenjohtajat, hyvät valtuutetut.

Tarkastuslautakunnan arvioinnin mukaan Hyvinkään Vuokra-asunnot osakeyhtiö ei suoriudu sille annetuista tehtävistä. Erityisesti haluan kiinnittää siihen, että Yhtiö ei täytä omaa osaansa asuntopoliittisen ohjelman tavoitteista. Kyseinen ohjelma on laadittu vuosille 2010 - 2013 ja siellä todetaan mm. että Hyvinkään vuokra-asunnot oy. rakentaa omaan omistukseen yhden talonyhtiön joka toinen vuosi.

Nykyisen, äärimmäisen tiukan asuntotilanteen huomioon ottaen, tämä tavoite on hyvä ja tärkeä. Kuitenkin HyVa on epäonnistunut tavoitteen toteuttamisessa, eikä ole onnistunut tuottamaan yhtäkään uutta talonyhtiötä vuosina 2010-2013. Asiaa häneltä kysyttäessä, toimitusjohtaja Samuel Kopperoinen on vedonnut aiemmin julkisuudessa “huonoihin suhdanteisiin.” Ei kai kunnallisen, kohtuuhintaisen asuntotuotannon järjestäminen voi olla kuitenkaan pelkkä suhdannekysymys? HyValla on myös rooli sosiaalisena asuntotuottajana, jolloin on tärkeää, että toimintaa ohjaa myös muut tekijät ja motiivit, kuin pelkkä suhdannekäyrien seuraaminen.

Ymmärrykseni mukaan tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun tarkastuslautakunta on joutunut huomauttamaan Hyvan toiminnasta. Vaarana on, että yhtiön saamattomuuden ansiosta tavoite uuden vuokra-asuntoyhtiön tuottamisesta joka toinen vuosi pudotetaan pois seuraavasta asuntopoliittisesta ohjelmasta "epärealistisena." Toivon todella, että tälle linjalle ei lahdetä, vaan että syyt vuokra-asuntoyhtiömme flegmaattisuuteen selvitetään ja ratkaistaan juurta jaksaen. On myös syytä pohtia, että onko voitontavoitteluun perustuva osakeyhtiö järkevin mahdollinen yritysmuoto kunnalliselle vuokra-asuntoyhtiölle, vai saavutettaisiinko jollain muulla hallinnollisella muodolla parempia tuloksia."

Uskonnonvapaudesta ja uskonnon vastuusta

Yleisradio käynnisti kuluneella viikolla hienon "Me tiedämme missä asut" -kampanjan, jonka tarkoitus on tuoda esille se vihapuhe, jota kansalaisvaikuttajat, toimittajat, politiikot ja tutkijat joutuvat lukemaan. Samalla tuodaan esille se, että sananvapaus ei oikeuta mihin tahansa, vaan omista sanomisistaan pitää kantaa vastuu myös netissä. Vihapuhetta ei pidä hyväksyä ja siitä ei pidä vaieta. Kampanja on hieno, sillä olen itse nähnyt minkälaista saastaa ja toisaalta myös aidosti hämmentävää ja pelottavaa materiaalia ystävilleni on lähetetty.

 Kampanja sai minut myös pohtimaan uskonnonvapautta ja uskonnon vastuuta. Koska olemme valmiit keskustelemaan sananvapauden rajoista, meidän pitäisi olla valmiita keskustelemaan myös uskonnonvapauden rajoista.

Sosiaalisessa mediassa kiertänyt kuva yhdysvaltalaisen ala-asteen biologian kokeesta on herättänyt hämmennystä pitkin nettiä. Kokeessa on kyselty koululaisilta kaikenlaista dinosauruksista ja maapallon iästä, ja oikeiksi arvostellut vastaukset ovat nykyisen tieteellisen tutkimuksen valossa kaikki vääriä.

Kyse onkin "nuoren maan kreationismia" edustavan uskonnollisen suuntauksen ylläpitämästä oppilaitoksesta, jossa lapsille opetetaan, että maailmankaikkeus on Jumalan luoma, alle 10000 vuotta vanha, eikä lajien evoluutiota ole olemassakaan. Netin salapoliisit snopes.comissa ovat tutkineet asiaa ja tulleet siihen lopputulokseen, että Facebookissa kiertänyt kuva on todennäköisesti aito.

Toki Yhdysvallat on turvollaan uskonnollista fundamentalismia, jolle täällä Atlanttin toisella puolella on mukava sivistyneesti pudistella päätään.

Toisaalta muistan omalta lukioajaltani miten eräästä uskonnollisesta perheestä oleva opiskelija sai vanhemmiltaan lupalapun, jonka mukaan hänen ei tarvinnut osallistua niille biologian tunneille joissa käsiteltiin evoluutioon liittyviä aiheita.

Voimmeko me todella yhteiskuntana hyväksyä sen, että vanhemmat eväävät uskonnollisin perustein lapsiltaan oikeuden oppia koulujen opetussisältöjen mukaista tietoa? Entä minkälaiset uskonnolliset rituaalit voimme hyväksyä? Tyttöjen ympärileikkaus ei käy, mutta poikien ymprärileikkaus käy?

Miksi me yhteiskuntana emme puutu tietyissä suljetuissa uskonnollisissa yhteisöissä tapahtuvaan hengelliseen- ja seksuaaliseen väkivaltaan? Tai siihen, että nämä yhteisöt ryhtyvät usein aktiivisesti ja järjestelmällisesti eristämään niistä eroajia omasta lähipiiristään? Nämä eivät voi olla pelkästään yhteisöjen sisäisiä asioita, varsinkaan niissä tapauksissa joissa jäsen on vastoin omaa valintaansa kasvatettu yhteisöön.

Miksi me hyväksymme sukupuolen varjolla tapahtuvan työpaikkasyrjinnän, jota naispappeuden vastustaminen edustaa? Emmehän me hyväksy moista minkään muunkaan ammatin kohdalla. Eikö työlainsäädäntömme pitäisi puuttua tällaisiin asioihin?

Entä evankelilaisluterilaisen- ja ortodoksisen kirkon veronkanto-oikeus? Sillä ei oikeastaan ole edes mitään tekemistä uskonnonvapauden ja uskontokuntien tasavertaisen kohtelun kanssa. Timo Soinia mukaillen totean, että valtio on yksi asia ja kirkko on toinen asia. Samaan virkkeeseen ne eivät kuulu. Esimerkiksi vasemmiston pitäisikin taas aktivoitua vaatimaan valtion ja kirkon erottamisesta, vaikka jostain syystä näin ei viime vuosina ole viitsitty tai uskallettu tehdä.

Uskonnonvapaus ei toteudu, jos uskonnollisilta yhteisöiltä evätään oikeus uskonnon harjoittamiseen ja rituaaleihin. Vaikka olen valinnut uskonnottoman elämän, koen silti uskonnonvapauden tärkeäksi perussoikeudeksi ja olen valmis puolustamaan sitä. Samalla kuitenkin totean, että niin kuin meidän kaikkien pitää kantaa vastuu sanomisistamme, on harjoittamamme uskonnon oltava myös vastuullista. Aidosti haitalliseen uskonnon harjoittamiseen on ympäröivän yhteiskunnan ja lainsäädännön voitava puuttua, niin kuin sen on puututtava vihapuheeseen ja sananvapauden väärinkäyttöön.

Valitettavasti viimeaikainen keskustelu aiheen tiimoilta on taantunut nettiateistien ja uskovaisten väliseksi juupas-eipäs-kinasteluksi siitä, mahtuivatko kaikki eläimet Nooan arkkiin, vaiko eivät. Toivottavasti YLE:n kampanjan myötä yleisen keskustelun taso kohenee ja pääsemme puhumaan järkevään sävyyn myös uskonnonvapaudesta ja uskonnon vastuusta.

Keski-Uudenmaan kaupungista jää kermankuorinnan fiilis.

Kuten moni lehtiä lukeva uusimaalainen on jo huomannutkin, esittivät kahdeksan uusimaalaista kaupunginjohtajaa maaliskuun lopulla, että heidän johtamansa kuntien jättiliitoksen myötä synnytettään uusi Keski-Uudenmaan kaupunki. Toteutuessaan tämä uusi megakunta olisi Suomen kolmanneksi suurin 242000 asukkaan väestöpohjalla. Mukana juonessa ovat siis Hyvinkää, Nurmijärvi, Mäntsälä, Tuusula, Kerava, Järvenpää, Pornainen ja Sipoo.

Kaupunginjohtajien konklaavi on oikeastaan jonkinlainen kapinaliike Helsingin herroja vastaan. Tai kuten Järvenpään kaupunginjohtaja Erkki Kukkonen asian laittaa: "Halusimme suurella kunnalla lieventää metropolihallintoa. Mitä voimakkaammat kunnat täällä on, sitä kevyempi metropolihallinto tarvitaan, Kukkonen sanoo."

Vaikka alueen kunnat ovat niin työntekijävirtojen, kuin liikenneyhteyksienkin kautta tiiviisti yhteydessä Helsinkiin, kaupataan metropolihallinto kansalaisille pelottavana mörkönä, joka vie meiltä radanvarsilaisilta itsenäisyyden, päätösvallan ja identiteetin.

Itse en tätä purematta niele. Oma mielipiteeni metropolihallinnosta on samansuuntainen, kuin Keravan, Järvenpään ja Tuusulan Vasemmisto-osastojen yhteiskannanotossa helmikuun alulta:

 "Koska Helsingin seudun metropolialue tarvitsee myös kokonaisuuden huomioivaa päätöksentekoa, pidettiin järkevänä erillistä metropolihallintoa. Sille kuuluisi mm. maankäytön yleiskaavatasoinen suunnittelu ja päätöksenteko, erityisesti vuokra-asuntotuotannosta huolehtiminen, ympäristönsuojelu, liikenneratkaisut ja joukkoliikenteen kehittäminen sekä alueellinen maahanmuuttopolitiikka. Metropolialueen ylin päätäntävalta olisi vaaleilla valitulla metropolivaltuustolla, joka valittaisiin kunnallisvaalien yhteydessä. Kunnallisverosta tulisi paikallisvero, joka jaettaisiin kuntien ja metropolihallinnon kesken."

Oikein toteutettuna metropolihallinto olisi nyt esitettyä mallia demokraattisempi vaihtoehto, sillä kaupunginjohtajien suurkuntasuunnitelmassa ei ole minkäänlaisia avauksia lähidemokratian kehittämisestä ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantamisesta.

Alueen kahdeksan nykyisen kaupunginvaltuuston korvaaminen yhdellä on faktista kansanvallan kaventamista, joka johtaa pahimmillaan kiivaseen kyläpolitikointiin ja eripuraiseen valtuustotyöskentelyyn uudessa suurkunnassa. Varmaa on ainakin se, kansanvalta vähenee koko alueella. Ilman selkeitä ja aidosti demokratiaa sisältäviä ratkaisumalleja en voi kuvitella että allekirjoittanut, tai edustamani Hyvinkään Vasemmisto puoltaisi nyt tulilla olevaa kuntaliitosta.

Ylipäätään suurkuntahankkeesta jää sellainen tunne, että hyvin toimeentulevat ja porvarivetoiset kehyskunnat haluavat sumputtaa Helsingin ja Vantaan niin, ettei sosiaalisesta asuntotuotannosta, maahanmuutosta tai joukkoliikenteen kehittämisestä tarvitse täällä kantaa jatkosskaan vastuuta.

Erityisesti vuokra-asuntotuotannossa kehyskunnat laahaavat niin pahasti, että valtio on joutunut jo esittämään uhkauksia, jotta asiantilaan saataisiin parannus. Uuden suurkunnan työpaikkaomavaraisuus olisi kuitenkin vain noin 65%, eli Helsingin työpaikat varmasti jatkossakin maistuisivat. (Todettakoon, että Hyvinkään työpaikkaomavaraisuus on alueen korkein, noin 90%.)

Perustimme kuitenkin kaupunginhallituksessa yksimielisesti seurantaryhmän tätä hanketta selvittämään. En sinänsä näe eri ratkaisumallien selvittämisessä mitään ongelmaa, mutta ainakin toistaiseksi Keski-Uudenmaan kaupungista jää kermankuorinnan fiilis.